Peruskoulun opon ajatuksia päättöluokkalaisten siirtyessä jatko-opintoihin
![vuoden opo jari laukkanen]()
Perjantai 14.6.2013 oli jännittävä päivä monessa suomalaisessa perheessä. Peruskoulunsa päättäneet saivat silloin tiedon, minne he pääsivät opiskelemaan (osa oppilaista oli löytänyt tiedon netistä jo torstaina). Tuo perjantaipäivä oli tietysti myös meille peruskoulun opoille jännittävä. Tuosta päivästä alkoi koulussamme tiivis jälkiohjauskierros; me opot tapasimme ilman koulupaikkaa jääneet ja ohjasimme niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä saamaansa opiskelupaikkaan tai tarvitsivat tukea. Osa oppilaista soitti meille omatoimisesti varatakseen ohjausajan, osa vanhemman patistamana. Me opot taas soitimme niille, joista ei kuulunut, mutta joiden ajattelimme tarvitsevan jälkiohjausta.
Oma kouluni on itäsuomalaiseksi kouluksi varsin suuri. Kokonaisoppilasmäärämme oli kuluneena lukuvuonna 510, joista päättöluokkalaisia oli 146. Jos tarkastelemme sitä, kuinka monin koulumme oppilas sai opiskelupaikan, oppilaamme sijoittuivat jatko-opintoihin varsin hyvin verrattuna Suomen koko sijoittumistilanteeseen. Koulumme päättöluokkalaisista peräti 91 % pääsi joko ammatilliseen oppilaitokseen tai lukioon, ja maamme 99600 peruskoulunsa päättävästä noin 77 % sai jatko-opintopaikan.
Jos taas tarkastelemme koulumme oppilaiden pääsyä ensisijaiseen hakutoiveeseensa, koulumme oppilaat sijoittuivat jatko-opintoihin tällä kertaa edellisvuosia hiukan heikommin. Oppilaistamme 67 % pääsi ensisijaiseen hakutoiveeseensa, kun parhaimmillaan viime vuosina ensisijaiseen toiveeseensa on päässyt 72 - 80 % oppilaistamme. Itse toivon aina, että mahdollisimman moni oppilas pääsisi juuri 1. hakutoiveeseensa, sillä oppilaan opiskelumotivaatio on varmasti tällöin suurempaa kuin jos hän joutuu esim. 5. hakutoiveeseensa.
Täydennyshaku ja ammattistartti
Suurin huoli minulla on vuosittain niistä oppilaista, jotka eivät saa yhteishaussa mitään opiskelupaikkaa. Tällä kertaa 12 oman kouluni oppilaista jäi vaille koulutuspaikkaa. Nämä oppilaat jonottavat peruutuspaikkoja ja hakevat heinäkuussa täydennyshaussa vapaaksi jääneitä opiskelupaikkoja. Moni ilman opiskelupaikkaa jäänyt hakee myös ammattistartille ja osa harkitsee peruskoulun lisäopetukseen hakemista.
Kokemuksesta tiedän, ettei täydennyshakuun ammatilliselle puolelle tule juuri houkuttelevia koulutuspaikkoja, vaan haussa ovat ne alat, jonne nuoret eivät juuri tällä hetkellä halua. Tämän vuoksi täydennyshaun kautta löytyy vain harvalle mieluisa koulutuspaikka. Ammattistartti houkuttelee monia nuoria, sillä siellä pääsee tutustumaan ammatillisen koulutuksen eri aloihin ja saa mahdollisuuden nostaa muutamaa päättötodistuksen arvosanaa. Ne nuoret, jotka haluavat nostaa useita peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja, päätyvät hakemaan peruskoulun lisäopetukseen, sillä Joensuussa ei ole kymppiluokkaa.
Monelle oppilaalle siirtyminen uuteen oppilaitokseen peruskoulun jälkeen on jännittävä kokemus, osalle suorastaan ahdistava. Nuorten toisen asteen opintojen keskeyttämistä opintojen alussa voitaisiin ennaltaehkäistä siten, että etsivän nuorisotyön työntyöntekijä tulisi käymään päättöluokkalaisten luona jo 9. luokan aikana ja olisi heidän tukenaan toisen asteen opintojen alettua. Näin opintoihinsa toiselle asteelle jännittyneinä siirtyvät, heikosti motivoituneet tai keskeyttämistä jo heti alussa pohtivat voisivat keskustella tutun ihmisen kanssa aloitettuaan ammatilliset opinnot. Tämä nivelvaiheen yhteistyön tiivistäminen edellyttäisi sitä, että kunnat palkkaisivat riittävän määrän etsivään nuorisotyöhön työntekijöitä. Tällä hetkellä etsivän nuorisotyön työntekijöiden määrä päättöluokkalaista kohti vaihtelee suuresti kunnittain: joissakin kunnissa on yhdellä työntekijällä 200 päättöluokkalaista, ja toisissa 750 päättöluokkalaista (ja etsivän nuorisotyön työtekijöillä on aina muitakin asiakkaita kuin peruskoulunsa päättävät).
Nuorisotakuu ja Pohjois-Karjalan ammatillisen koulutuksen tulevaisuus
Toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja ollaan siirtämässä Pohjois-Karjalasta Etelä-Suomeen. Ensi lukuvuonna myös ammatillisen koulutuksen pisteytys muuttuu siten, että lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa opintonsa aloittaneen on lähes mahdotonta päästä seuraavana vuonna ammatilliseen oppilaitokseen. Samanaikaisesti huhutaan, että ammattistartti-toiminta ja maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus lakkaavat Pohjois-Karjalassa. Olen pohtinut, minne tulevaisuudessa pääsevät ammatillisen oppilaitoksen tai lukion keskeyttävät ja mihin sijoittuvat heikosti peruskoulussa pärjänneet. Mitä tekevät oppilaat, jotka tarvitsisivat lisää miettimisaikaa, jos ammattistarttia ei ole? Kuinka käy niiden yläkoulun aikana maahan tulleiden maahanmuuttajien, joiden kielitaito ei riitä ammatilliseen koulutukseen, jos maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus lakkautetaan? Kuinka huomioidaan ne maahanmuuttajat, jotka tulevat Suomeen yli 17-vuotiaina ja joiden kielitaito ei riitä ammatillisten opintojen suorittamiseen? Miten järjestetään aikuisten maahanmuuttajien, joilta puuttuu peruskoulun päättötodistus, perusopetus? Suomi tarvitsee tulevaisuudessa kaikki töihin, joten em. kysymyksiin pitäisi löytää vastaus.
Nuorisotakuun tavoitteena on taata kaikille peruskoulunsa päättäville koulutuspaikka lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Ilman opiskelupaikkaa jääville on siis monia mahdollisuuksia, mutta onko tämä mahdollisuuksien kirjo jo liian laaja. Olen pohtinut monesti, voisiko nuorten siirtymistä työelämään nopeuttaa siten, että peruskoulunsa hyväksytysti päättäville ammatillisesta koulutuksesta kiinnostuneille taattaisiin opiskelupaikka ammatillisessa oppilaitoksessa tai sen osana toimivassa (nykyisen ammattistartin tyyppisessä) valmistavassa koulutuksessa. Peruskoulunsa päättävistä osa on hyvin epävarmoja siitä, mille ammatillisen koulutuksen alalle he haluaisivat opiskelemaan, mutta he tietävät sen, että he haluavat juuri ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi on olemassa joukko peruskoulunsa päättäviä haaveammattinsa tietäviä, joiden kohtalainenkaan päättötodistus ei riitä haluamalleen suositulle ammatillisen koulutuksen alalle. Näiden nuorten ja yhteiskunnan kannalta olisi hyvä, jos ammatilliseen koulutukseen voitaisiin liittää valmistava vuosi, jonka aikana nuori voisi (ainakin yrittää) nostaa peruskoulun arvosanojaan (kuten 10-luokalla), suorittaa joitakin ammatillisen koulutuksen opintoja sekä tutustua ammatilliseen koulutukseen ja mahdolliseen haavealaan tarkemmin. Tämän valmistavan vuoden jälkeen nuori olisi varmasti valmiimpi siirtymään varsinaisiin ammattiin johtaviin opintoihin mukanaan suoritettuja opintoja.
Jari Laukkanen
Opinto-ohjaaja
Pataluodon koulu
Joensuu